HIHS - Ensimmäinen kerta

Hei! Vihdoinkin saan tämänkin kirjoitettua. Olin torstaina siis elämäni ensimmäistä kertaa Hihsissä. Oli kokemuksena kyllä älyttömän hieno ja hyvin organisoitu vaikka luokat eivät olleetkaan Amateur Touria ja yli 125 senttimetriä suurempia. 

Lähdettiin tosiaan 5.50 lähtevällä bussilla ystäväni kanssa Lohjalta. Oltiin Helsingin Kampissa joskus 7 jälkeen ja 7.20 lähti toinen bussi sitten arenalle. Nimenomaan Hartwall Arenalle. Kyllä, Hihs järjestetään jäähallissa. Olimme tovin jo matkaa kulkeeneet kunnes ohitimme jäähallin. Katsoin seinää, jota koristi valtava Horse Show-juliste. Hallin vieressä näin paljon valkoisia telttoja. Perkele. Tajusin että olimme matkalla aivan väärään paikkaan ja painoin äkkiä Stop-nappulaa, jolloin pääsimme sopivan kävelymatkan päähän jäähallista. En edes tiedä mistä sain päähäni että tapahtuma olisi Hartwall Arenalla. Stupid me.

No jokatapauksessa, noin 7.50 astuttiin sitten tarkastuksen jälkeen sisälle ja etsittiin omat paikkamme, jotka löytyivät helposti ensimmäisestä rivistä, katsomosta A2. Hyvät paikat, vaikka omaan makuuni olisivat voinneet olla riviä ylempänä. Kahdeksalta alkoi Amateur Tour 80cm, jota seurasivat 90cm, metri ja metrikymppi. Kuvasin ensimmäisen luokan kokonaan, seuraavasta puolet. 100cm kokonaisuudessaan sekä 110cm alku jäivät kuvaamatta sillä lähdettiin etsimään ruokailupaikka. McDonalds löytyi onneksi vajaan 400m päästä. Siellä käytiinkin sitten kahteen otteeseen :D Alla kuvia 80cm ja 90cm, viimeinen 110cm kunniakierrokselta. Radoilla nähtiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita useaankin otteeseen, mutta pääpiirteittäin kaikkien ratsastus sujui todella hyvin. Mukana oli lisäksi useita ratsukoita ja ratsastajia jotka olivat tuttuja Ypäjä Horse Showsta. Mukana kisassa oli myös muutama Lohjalainen.

12 aikaan avautui expo. Mentiin kaverin kanssa sinne jäätävään tungokseen seikkailemaan. Ja se oli virhe. Hyvä jos happea sai jossakin välissä otettua. Kierrettiin ne kojut mihin suinkin sisään päästiin ja lähdettiin suosiolla sieltä poies seuraamaan Junior Touria sekä Lucky Winnerssiä. Kahden aikaan käppäiltiin takaisin expoon, missä pahin ruuhka oli onneksi jo talttunut. Itse en löytänyt mitään mihin rahani olisivat riittäneet. Koko matkasta jäi loppujen lopuksi käteen 20€ joten en olisi sillä oikeastaan mitään itselleni tarpeellista saannutkaan. Unohdin siis maksukorttini ja omat käteiseni Ypäjälle, joten olin vähän niinkuin hukassa. Kuolasin kaikkea mahdollista ja osallistuin jokaikiseen arvontaan. Toivoen että voittaisin jotakin. Ehkä joskus elämä sallii sellaistakin tapahtuvat. 

Käytiin uudestaan mäkkärissä sillä kaksi euron juustoa ja pieni cocis ei kauaa nälkää pitänyt loitolla. Tämän jälkeen kuvattiin vielä 5- ja 7-vuotiaat. Luokkien välissä kun 6-vuotiaat hyppäsivät, käytiin vielä kolmannen kerran kiertämässä expo. 19.00 aikoihin käveltiin tukholmankadun kupeeseen ja hypättiin linja-autoon joka kuskasi meidät sitten takaisin Lohjalle. 

Oli yksinkertaisuudessaan ihan mahtava reissu! Toivottavasti ensivuonna pääsisin uudestaan, tavoitteena olisi perjantai taikka lauantai. Alla vielä kuvia ikäluokista ja Junior Tourista sekä fiiliksiä expon antimista.

Kaikki ottamani kuvat (ilman muokkausta ja vesileimaa) nähtävissä >täällä<

That universe was made just to be seen by my eyes

"You taught me the courage of stars before you left

How light carries on endlessly, even after death"

"With shortness of breath, you explained the infinite

How rare and beautiful it is to even exist"

"I couldn't help but ask you to say it all again

I tried to write it down but I could never find a pen"

"I'd give anything to hear you say it one more time

That the universe was made just to be seen by my eyes"

"With shortness of breath, I'll explain the infinite
How rare and beautiful it truly is that we exist"

Tallia, kuvaamista sekä maanmaistelua

Tosiaan kuukauteen ei minusta ole instagramin ulkopuolella kuulunut mitään enkä aio sitä edes pahoitella. Syy on varsin pätevä. Ihan vain sen takia, että olen Lu- luokalla (eli kaksoistutkinto, eli amis ja lukio), minulla on tallia joka ikinen viikko. Paitsi ne lukiojaksot, joiden tallia me ns. korvataan jo nyt. Ei siinä mitään. Tallin teon rutiiniin tottuu hyvin nopeasti, jopa niihin kuuden aamuihin.

Meillä oli tämä viikko siis vitosessa aamu, päivä ja iltatallia. Meidät oli tuttuun tapaan jaettu kahteen ryhmään ja tallivuorot vaihtelivat tasaväkisesti. Talliviikkoon kuuluu myös viikonlopputallit (at + pt + it) mutta olen onnellisesti toipilaana sängynpohjalla seuraan Ypäjä Horse Show:n livelähetystä sekä kirjoitan blogia. Juuri ja juuri olen suihkussa jaksanut käydä ja makaroonit keittää ettei ihan likasena ja nälkäsenä tarvi olla. Pyykit on pesemättä, rahat on lopussa, oma huone likasempi kun yleiset tilat... Mutta alku on aina hankalaa, olenhan ollut täällä vasta pari kuukautta ja paljon vielä edessä. Eikös se tallinomistajillakin yleensä mene niin että talli on siistimpi kuin oma kämppä?

Tähän kahteen kuukauteen on kuitenkin mahtunut mitä mahtavempia juttuja! Nuorten hevosten festivaalien lisäksi olen käynyt kuvaamassa Suomenratsujen kuninkaallisia. Suokki-ihmisen unelma oli käynnyt toteen kun lunasti sisäänpääsyrannekkeen lippupisteestä ja otti ensimmäisen askeleensa kilpailualueelle. Alla muutamia kuvia tapahtumasta.

 Tänä viikonloppuna on käynnissä tosiaan Ypäjä Horse Show ja vietinkin opistohallilla lähes koko eilisen päivän! Kisaamassa oli aivan älyttömän hienoja ratsukoita. Ypäjän halleissa saa todella kivoja kuvia verrattuna useaan muuhun maneesiin missä olen käynnyt kuvaamassa. Olen positiivisesti yllättynyt! Tosin voi kyllä olla että kameran kuskikin on kehittynyt... Alla vähän tunnelmia perjantailta.

Tapahtumien lisäksi olen käynnyt myöskin Ypäjän ratsastuskoulun tunneilla. Ihan ensimmäisella tunnilla menin suomenhevosruunalla nimeltä Patu. Patu ei ollut yhtään mun juttu, mutta ihan kiva sekä turvallinen hevonen kokemattomammille ratsastajille. Kuulemma on kovassa suosiossa nuoremmilla!

Patun jälkeen pariviikkoa kiipesin Urre-tamman selkään. Ensiksi piti olla koulutunti mutta tehtiinkin puomitehtäviä. Puomeilla Urre oli todella kuumana ja sai kyllä käyttää kaikki kehon lihakset että oikea tahti säilyisi pitkän puomilinjan läpi. Laukassa meno lähti vähän lapasesta mutta kun yhdistettiin laukka ympyrätehtävään missä kavaletti, Urre oli enemmän kuulolla. Loppuraveissa heppa oli kivan rento. Pitänee pyytää koulutunti tällä tammalla jossain vaiheessa!

 Kaksi viikkoa takaperin olin koulutunnilla Urho-nimisellä ruunaherralla. Tunti meni pääosin avotaivutuksiin ravissa sekä käynnissä. Olin ensiksi ihan ää apua, avoja hevosella jolla en ole ikinä ennen mennyt ja edellisistä avoista oli jo puolivuotta aikaa ja pelastakaa mutta loppujen lopuksi taivaallinen kiitos siitä että allani oli juuri Urho! Käynnissä kun aloitettiin, Urho myötäsi heti kivasti ja käynti oli aktiivista takapäästäkin. Ravityöskentelykin sujui lähes vaivattomasti ja avot olivat ihan supereita. Vasempaan kierrokseen oli tosiaankin enemmän hankaluuksia mutta niistäkin selvittiin.

Tiistaina kapusin Uppe-nimisen hannoverilaisen selkään. Jessus mikä tapaus! Uppe kulki helposti oikeinpäin mutta on kyllä pirun herkkä. Alkutunnista kun ravattiin voltteja ja loivaa kiemura uraa keventäen, meno oli melkein ratsastuksen näköistä mutta kun jäätiin alas istumaan ja lisättiin lyhyille sivuille laukkaympyrät, niin en saanut hevoseen mitään kontrollia. Suuhun ei voinut ottaa edes normaalia tuntumaa vaan piti istunnalla suorittaa laukasta raviin siirtymiset. Eihän siitä mitään tullut kun ruunalla on niin hervottoman iso ravi etten siellä ikinä opi istumaan. Pompin siellä sitten aikani kunnes sain siirrettyä käyntiin. Maistelimpa hiekkaakin tossa yhdessä vaiheessa kun Uppe vaan ravasi menemään ja pelästyikin sitten voltilla tulevaa hevosta. Levähdin hetken aikaa ja olin ihan siinä pisteessä että ei herranjumala. Opettaja halusi mun tekevän hänen silmän alla muutamia siirtymisiä ja saada laukan sekä ravin rauhalliseksi. Homma alkoi pikkuhiljaa sujumaan. 

Lopputunnista otettiin jalustimet kaulalle ja mentiin pareittain isolle pääty-ympyrälle säätämään istuntaa ravissa sekä laukassa. Itse olin taas yksin ja joukon viimeisenä joka oli mulle onni. Onni oli myös jättää jalustimet pois sillä pystyin istumaan ravissa paljon paremmin. Ravi saatiin alkusäädöistä huolimatta hyväksi ja rauhalliseksi ihan istunnalla eikä mulla ollut loppujenlopuksi yhtään painetta kädellä. Jätettiin yhteispäätöksellä laukkaosuus tälläkertaa väliin. Olin helpottunut ja kaikesta säädöstä huolimatta onnellinen. Opettajan mielestä mun olisi hyvä mennä Upella jatkossakin, olen täysin samaa mieltä.

Meillä alkoi myös yritystoiminnan tunnit ja oon ihan pihalla. Oon saannut suunnitelman alkuun, mutten ymmärrä laskelmista m i t ä ä n. Jos kiinnostaa seurata suunnitelman etenemistä, alla on linkki docs-tiedostoon jota päivittelen aina kun osaan...

Yritystoimintasuunnitelma